Karhukaisten Halloween-retki

Aikuisvartio Karhukaiset lähtivät retkelle lokakuun vaihtuessa marraskuuksi. Halloween, eli all hallow’s eve tunnetaan suomessa nimellä pyhäinmiesten päivä. Retken kohteena oli Toraslammen autiotupa, jossa sanotaan kummittelevan. Tarinoiden mukaan Soppelainen olisi murhannut vaimonsa hukuttamalla tämän Toraslampeen ja naisen aaveeseen voi törmätä Toraslammella. Tiedä häntä, mutta lähdimme katsomaan mitä Toraslammella tapahtuu.

Mukaan saimme vahvistusta myös Tervapartiosta, joiden kanssa meillä on ollut ilo tehdä yhteistyötä ennenkin yhteisten aikuispartion retkien muodossa. Myös Ruukin Samoojista piti tulla osallistujia, ja mukaan retkelle oli alunperin lähdössä itseasiassa peräti 9 henkilöä, mutta peruuntumisten jälkeen lopulta matkaan lähti pysyvästi suljetun Syötteen luontokeskuksen parkkipaikalta neljä rohkeaa. Moona saapuisi myöhemmin lähelle Toraslammen majaa, Kumpu-Torasvaaran puolelta.

Muutaman tunnin patikoinnin aikana ohitimme Annintuvan ja Koiratuvan. Matkalla keräsimme puolukoita ja muutamia karpaloita illallista varten. Toraslammen lähistöllä majavat olivat touhunneet kovasti, ja heidän jäljiltään seutu oli melko kosteana. Ilmeisesti majavien pato oli nyt purettu. Kaisu kertoi, että vesi oli noussut melkein Toraslammen tuvalle asti. Näimme lammella kaksi uivaa hahmoa, mutta emme saaneet varmuutta oliko kyseessä lintuja, majavia vaiko kenties jotain muuta.

Tupa toivotti meidät tervetulleeksi. Saapuessamme hellittimme höpötystämme, ettemme säikäytä Soppelaista. Koputtelimme oveen ja kysyimme Soppelaiselta, että saammehan tulla tupaan.

Onneksemme muita retkeilijöitä ei ollut liikkeellä. Olimme varautuneet laavulla ja teltalla, mikäli joutuisimme nukkumaan ulkona. Ensimmäisenä oli ohjelmassa ruoanlaittoa. Olimme pitäneet vain lyhyen juomatauon Koiratuvalla, joten vatsoja kurni ja osa oli liikkeellä pelkän aamiaisen voimin. Illalliseksi laitoimme riistakäristystä, perunamuusia sekä puolukoita joita poimimme matkalta.

Kaisulla oli mukaan muutama minikokoinen Halloween-karkkipussi jokaiselle, joita piilottelimme ja annoimme toisillemme vihjeitä mihin pussi on piiloettu. Illan hämärtyessä lopulta saimme tietää, että Moonakin on päässyt matkaan. Kaisa ja Tuomas ehtivät kumpikin lukea yhden tarinan Samuli Paulaharjun kirjasta Tunturien Yöpuolta. Kun Moona ilmoitteli olevansa lähellä kämppää, Kaisu ja Kaisa lähtivät kävellen kohti Kumpu-Torasvaaran kääntöpaikkaa, ettei hänen tarvitsisi yrittää löytää yksin pimeässä kämpälle.

Pimeän tultua metsää valaissut kuu loi hyvin aavemaista tunnelmaa. Tuvassa oli lämmin ja aika kului tarinoiden, suklaan ja pelien parissa. Kaisa oli saanut sukulaisiltaan kuulla autenttisia tarinoita Toraslammesta. Saimmepa tietää, että Kaisan isoisä oli hankkinut alkuperäisen Soppelaisen mökin aikanaan, ja se oli kai poltettu polttopuina. Yöllä nukkumaan käydessä mieleen hiipivät tarinat Toraslammesta. Onneksi väsymys oli niin suuri, että edes Toraslammesta kerrotut tarinat ja kuvitelmat ikkunan editse liikkuvista hahmoista eivät onnistuneet pitämään hereillä.

Seuraavana päivänä palasimme takaisin samaa reittiä hyvin syödyn aamiaisen jälkeen. Edellisestä päivän tyyni keli oli vaihtunut lievään tuulenvireeseen, joka tuntui todella purevalta noin nollan asteen tuntumassa. Ahmaojalle saavuttiin nopeasti ja huomasimme yhtäkkiä olevamme jo Koiratuvalla. Emme alkaneet pitää pidempää taukoa, vaan jatkoimme matkaa. Annintuvan jälkeen kiersimme hieman eri reittiä kohti luontokeskuksen parkkipaikkaa. Luontokeskukselta lähtevä Naavaparran kierros on noin 3.1 kilometrin rengasmainen reitti. Kiersimme takaisin tällä kertaa Naavaparran kierroksen etelänpuoleista osuutta.

Luontokeskuksen läheisellä laavulla teimme myöhäisen lounaan, eli hodareita. Paistoimme nuotiolla ”tikkupullaa” croissant-taikinasta, ja lisäsimme mukaan keitettyjä tölkkinakkeja.

Hetta hurmasi sydämiä koko retken ajan. Viimeisen yhteisen ruokailun ja sisaruspiirin jälkeen lähdimme kukin omille tahoillemme: Kaisu metsän halki kotia kohti, Saara ja Moona autoa hakemaan Toraslammen läheltä, ja Kaisa ja Tuomas kohti Kurenalusta.

Kiitoksia kaikille retkelle osallistuneille, ja etenkin Saaralle huikeista reissukuvista!

Teksti: Tuomas Kumpula